Alennusmyynnit voivat saada ostohimojen valtaan myös ekokaupoilla. Tässä postauksessa kokemuksia viidestä turhimmasta eko-ostosta, joihin olen sortunut.

1. Kestovanulaput

Käytettiin kestovanulappuja esikoisen vauva-aikana, mutta siitä lähtien ne ovat pyörineet vain nurkissa. Vika on tekijässä itsessään (eli minussa), koska niihin on käytetty vääränlaista kangasta. Ne imevät huonosti nestettä ja tuntuvat käytössä liian ohuilta. Suurin miinus kestovanulapuille on kuitenkin koko. Pienet lappuset pitää pestä pesupussissa, josta ne pääsevät ovelina silti karkuun. Pesun jälkeen ne ovat ryppyisiä ja suoristelun jälkeenkin turhauttavan pieniä.

Pesulaput vähintään 20cm x 20cm koossa ovat paljon parempia. Niitä voi käyttää monipuolisemmin kestotalouspaperina kuin ihon puhdistukseen. Ne voi kostuttaa vain osittain ja taittaa tarvittaessa pienemmäksi. Lisäksi ne voi heittää muun pyykin sekaan huolettomasti, eikä yksittäisiä lappuja tarvitse metsästää pyykkien taitoksista.

2. Mehiläisvahakääreet

Tämä on kaikista turhin hankinta vaikka samalla ehkä mainostetuin, kun selailee zero waste -vinkkejä. Mainoskuvat ovat kauniita ja itselleni ei riittänytkään, että ostin kääreitä kolmessa eri koossa. Sen lisäksi tein niitä itse ja päällystin pari leipäpussia mehiläisvahalla. 

Mehiläisvahakääreiden täytyy olla tahmeita tarttuakseen astioihin, joten ne imevät myös pölyn, ruuan muruset ja lian itseensä. Haalealla vedellä lika ei irtoa kunnolla ja liian kuumalla pinta kärsii. Parin käyttökerran jälkeen kääre näyttää enemminkin kärpäspaperilta.

Itse tehtyjen mehiläisvahakääreiden pinta tarttui ostettuja huonommin ja vaha kului nopeammin. Astiat olivat liki aina liian kuumia, jolloin vaha saattoi sulaa tai liian kylmiä, jolloin ne eivät tarttuneet kunnolla. En osta enää koskaan ja lautanen astioiden päällä hoitaa homman miljoona kertaa vaivattomammin.

3. Bambuinen hammasharjakotelo

Söpö esine jota ”tarvitaan ehdottomasti” matkustellessa. Kotelo säilyisi ehkä kovakuorisessa lentolaukussa, mutta repussa se halkesi jo ensimmäisessä käytössä. Lohkeamisen vuoksi korkki ei pysynyt kiinni, joten tuote päätyi roskiin jo matkan puolivälissä. 

Paksu ja melko kookas kotelo ei myöskään mahdu kunnolla toilettilaukkuun, joten pieni muovinen harjasosansuoja voi olla aika ikuinen ja käytännöllisempi tähän verrattuna.

4. Retkimuki korvaamaan take-away kupit

Ostin töihin kokoon taitettavan retkeilymukin, jotta voin ottaa take-away teet kätevästi mukaan. Muistin ottaa mukin ruokalaan ehkä kerran, mutta eipä sen väliä, koska keraamiset kahvikupit olivat aina lainattavissa.

Edes retkellä tälle ei ole tullut käyttöä, koska puinen kuksa on silikonista mukia miellyttävämpi käyttää.

5. Pesupussi mikromuoville

Mikromuovia torjuva pesupussi on arvokas suhteessa normaalien pesupussien hintaan, mutta onneksi löysin sen aikoinaan käytettynä. Pesupussi oli taitettuna alkuperäiseen pakkaukseensa hohtavan valkoisena, joten en usko sen olleen käytössä. 

Käytössäni metallinen vetoketju särkyi nopeasti ja pussi värjäytyi alta aikayksikön, koska en todellakaan raaskisi ostaa näitä erikseen jokaiselle koneellisen sävylle. En ajatellut ongelmaa myöskään aikaisemmin, koska en ole pohtinut pyykkien sävyjä käyttäessä tavanomaisia pesupusseja.

Käytännön hyöty tuotteesta on myös melko kyseenalainen, koska Suomessa vedenpuhdistamot saavat talteen suurimman osan jätevesien mikromuoveista ja määrät ovat mitättömiä verrattuna suurimpiin mikromuovin aiheuttajiin, kuten autonrenkaisiin. Ja tiedä häntä, mutta onhan pussikin tehty nailonista eli teknisestä muovista. Materiaali oli lopulta tuotteen ainoa hyöty tarttumaton pinnan ansiosta. Käytin sitä puoli kuntoisenakin vielä niiden tekstiilien pesuun, joissa on tarranauhaa, koska ne tarttuvat muuten herkästi kiinni tavalliseen pesupussiin ja muihin vaatteisiin.

Tuotteen voisi lähettää kierrätettäväksi valmistajalle, jota harkitsen.
Millaisiin turhuuksiin te olette sortuneet ekologisuuden varjolla?