Sosiaalinen liikkuminen

Kirjoittaja

Enni Niittykangas

Helle ja kaveriporukalla ulos viettämään aikaa. Pyörät alle, mutta rannalle ajetaan letkassa väistellen muita tiellä liikkujia. Tuttua? 

Kaksi pyöräilijää ajaa peräkkäin yhdistetyllä kävely ja pyörätiellä kesällä.
Sosiaalinen liikkuminen ei ole mukavaa kapeilla kevyen liikenteen väylillä.

Pyöräily- ja kävelyolosuhteiden tulisi olla sellaiset, että ne mahdollistavat sosiaalisen liikkumisen. Auto on mukavin tapa liikkua sosiaalisesti, koska ystävien kanssa voi jutella samalla, kun luukuttaa musiikkia. Muiden ohi pääsee parhaillaan ohituskaistoja ja leveyttä riittää yli auton tarpeiden. 

Pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla tilanne ei ole yhtä auvoinen. Rinnakkain kulkeva kaveriporukka saa osakseen pahoja katseita, koska ohittaminen on haastavaa.  Pyöräilijät joutuvat väistämään jatkuvasti eri nopeuksilla kulkevia tienkäyttäjiä ja keskustelu ei onnistu ajaessa perätysten. Mielestäni tämä on yksi keskeisimpiä ongelmia, miksi aktiivinen liikkuminen ei ole motivoivaa saati kilpailykykyistä autoiluun verrattuna.

Mies ajaa punaisella laatikkopyörällä kesällä yhdistetyllä kävely- ja pyörätiellä.
Laatikkopyörät vievät kaduilla enemmän tilaa kuin perusmitoituksen mukaiset 70 cm.

Ongelmallinen yhdistetty kävely- ja pyörätie 

Suurimmat ongelmat ovat kevyen liikenteen väylillä, joissa on sekä jalankulkijoita että pyöräilijöitä. Kävelijän ja pyöräilijän vaatima tila on keskimäärin 70 cm. Tilanne kuitenkin muuttuu välittömästi, jos käytössä on liikkumisen apuvälineitä, kuljetaan käsi kädessä lapsen kanssa tai rullaluistellaan sauvoilla. Liikkujien monipuolisuudesta johtuen vaadittu tila vaihtelee 70-200 cm välillä. 

Suunnittelussa kuitenkin käytetään keskimääräisiä 70 cm perusmittoja jolloin lähtökohtana on, että ihmiset kulkevat yksinään nätissä jonossa. Sosiaalisen liikkumisen ja monimuotoisuuden häivyttäminen johtavat toimimattomiin ja vaarallisiin väyläratkaisuihin, joista löytyy lukuisia esimerkkejä meidän jokaisen kaupungista.

Kesällä kolme pyöräilijää kohtaavat yhdistetyllä kävely ja pyörätiellä. He mahtuvat ohittamaan toisensa juuri ja juuri.
Kolme pyörää mahtuvat ohittamaan 3,2m leveällä kevyen liikenteen väylällä toisensa juuri ja juuri.

Yhdistetyn kävely- ja pyörätien leveys on liikennevirrasta riippuen 2,5m – 3 m, joka käy nopeasti ahtaaksi. Sellainen pääkatu, jolla on kadunvarsipysäköintiä eikä pyöräväylää on korkein onnettomuusriski, mutta heti toisena seuraa yhdistetty kävely- ja pyörätie. 

Onnettomuus tilastoista huolimatta yhdistettyjä kävely- ja pyöräteitä rakennetaan yhä edelleen. Vaikka väylää levennettäisiin ja eri liikennemuodot mahtuisivat fyysisesti paremmin samaan tilaan, liikkumisen kokemus voi silti olla epämiellyttävä ja turvaton. Erityisesti liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt, vanhukset, lapset ja lasten kanssa liikkuvat tuntevat turvattomuutta sekaliikenteessä. Eikä ihme, koska tällaiset tiet on suunniteltu lähinnä yksin kuljettaviksi, vaikka juuri kyseiset käyttäjäryhmät liikkuvat usein sosiaalisesti. 

Pyöräkaistat

Pyöräkaistojen suositusleveys on 1,25 m – 2,25 m riippuen liikennemääristä sekä alueen nopeusrajoituksista. Kapeimmilla pyöräkaistoilla pyöräilijät eivät mahdu pyöräilemään rinnakkain edes perusmitoituksilla, joten matkaa taitetaan jälleen peräkkäin eikä vierestä ajavat autot kohota turvallisuuden tunnetta.

Perätysten ajaminen on ärsyttävää, mutta lapsen kanssa pyöräillessä kyseessä on myös turvallisuus. Taaksepäin lapsen käyttäytymistä ei näe ja edessä ajaessa saa vain toivoa, että annettuja käskyjä noudatetaan.

Pyöräilijä rantaväylällä ylhäältä päin kuvattuna.
Kevyen liikenteen väylät on suunniteltu yksittäisille ihmisille, vaikka usein tahdomme liikkua yhdessä.

Sosiaalisen liikkumisen ilo

Sosiaalisen liikkumisen nautinto konkretisoituu pyöräbaanoilla, jotka ovat aivan eri todellisuudesta. Esimerkiksi Helsingin Länsi-Herttoniemen Oravapuiston pyöräkaistan leveys on 4 m ja jalankulkijoille tilaa on 2 m. Pyöräbaanat ovat autoilijoiden moottoriteitä, mutta tilansäästö on silti merkittävää, jos verrokkina käytetään moottoriteiden 22 – 35 m leveyttä. 

Kapeimmillaankin yksikaistainen ajorata on 6,5 m leveä, joten autoihin verrattuna tilaa säästyy vaikka pyörä- ja kävelytie rakennettaisiin vilkkaimmilla tieosuuksilla aina, niin että rinnakkain liikkuminen ja juttelu kavereiden kanssa olisi mahdollista.

Lue lisää
Lue lisää
Instagram
YouTube
Liikkuminen lasten kanssa ilman autoa

Liikkuminen lasten kanssa ilman autoa

Mitä liikenneturva suosittelee huomioimaan, kun lasta kuljetetaan ilman autoa pyörällä tai julkisessa liikenteessä? Lue vinkit turvalliseen liikkumiseen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *