Turvallisesti ja helposti kävellen tai pyörällä

Kirjoittaja

Enni Niittykangas

Unelmieni kaupungissa ihmiset voisivat taidoistaan ja fyysisistä kyvyistään riippumatta tuntea olonsa kyvykkääksi ja turvalliseksi liikkuessaan. Kuntavaalit ovat nostaneet somessa esille liikkumisen epätasa-arvoa, joista yksi esimerkki on Jonni Lehtirannan postaus, jossa hän kritisoi Helsingin pyöräteiden mäkisiä kiertoliittymiä ja reittivalintoja, joiden vuoksi lapsi ei jaksa pyöräillä kaikilla osuuksilla vaan joutuu taluttamaan jyrkimmät mäet. Aihe nostatti  tuhansien kommenttien myrskyn ja aiheesta kirjoitti muun muassa Helsingin Uutiset

Vastustus oli huvittavaa, koska jalankulun ja pyöräilyn kehittämisestä hyötyisivät kaikki tienkäyttäjät. Pyöräilyjärjestöt tekevät aktiivista työtä pyöräilyolosuhteiden kehittämiseksi, mutta tehtävä ei ole helppo. Tasavertaisten liikennejärjestelyiden tärkeys sivuutetaan vetoamalla talveen, ympäristöolosuhteisiin ja talouteen, vaikka pyöräilyn ja kävelyn edistämisen hyödyt ovat lyömättömät.

Pyöräilijä näyttää kääntymismerkkiä vasemmalle autoliikenteen keskellä.
Selkeällä kevyen ja autoliikenteen erottelulla luodaan turvallinen liikenneympäristö kaikille tien käyttäjille.

Autoilun vallankumous

Kävely ja pyöräily ovat olleet historiallisesti merkittäviä kulkutapoja, joiden osuus alkoi vähetä Euroopassa 1950–70-luvuilla autoistumisen myötä. Nykyisin pyöräilymaina tunnetut Hollanti ja Tanska eivät ole tässä kohdin poikkeuksia. Vielä 1970-luvun Hollannissa kaupungit näyttivät samalta kuin muuallakin Euroopassa. Korkeiden liikenneonnettomuustilastojen herättäminä he päättivät 80-luvun alussa vaihtaa suuntaa. Autoilijoiden valtamaa katutilaa siirrettiin pyöräilijöille ja jalkakäytävät jäivät kävelijöille. Jokaiselle liikkujalle löytyy nyt selkeästi oma paikkansa ja liikenneturvallisuus on parantunut selkeiden sääntöjen ja alhaisten nopeusrajoitusten avulla.

 Hollannissa kaupungit näyttivät samalta kuin muuallakin Euroopassa. Korkeiden liikenneonnettomuustilastojen herättäminä he päättivät 80-luvun alussa vaihtaa suuntaa.

Kööpenhaminassa autoilijoiden tilaa ei ole rajoitettu Hollannin tavoin, mutta kevyen liikenteen turvallisuus on huomioitu muun muassa korotettujen pyöräteiden avulla. Liikenneväylät tehdään tasaisiksi ja katukivetykset eivät saa olla esteellisiä saati edes havaittavissa tietä ylittäessä.  Ne kaupungit, jotka ovat huomioineet eri nopeuksilla etenevät tienkäyttäjät eivät ole pulassa tämän hetken liikenteessä, johon on parin vuoden sisällä tullut yhä nopeampia kulkuneuvoja, kuten sähköpotkulautoja ja muita sähköavusteisia välineitä.

Pyöräilijöitä pyöräilemässä korotetulla pyörätiellä
Korotettu pyörätie on hiukan kävelytietä matalammalla, mutta autotietä korkeammalla erottaen selkeästi eri liikennevälineille oman paikkansa

Onko asuinympäristömme este pyöräilyn ja kävelyn kehittämiselle?

Suomesta laadukkaan pyöräinfran esimerkkejä löytyy Oulusta ja Joensuusta eikä talvi ole ollut näissä kaupungeissa kehityksen este monien muiden kotimaamme kaupunkien tavoin.

Oulussa alettiin 1970-luvulla kehittämään pyöräilyä voimakkaan autoistumisen aikana. Oulu saa kiittää edistyksellisestä työstä suunnittelupalveluissa työskennellyttä pyöräilymyönteistä liikenneinsinööriä Mauri Myllylää, joka sai kaupungin ymmärtämään pyöräilyn hyödyt vastustuksesta piittaamatta. Myllylä on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan ”Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi – hiljainen tieto käytäntöön”. Tämä on hyvä (ja surullinen) esimerkki siitä, kuinka suuri merkitys kaupungin halukkuudella ja yksittäisillä työntekijöillä on toteuttaa toimivia liikenneratkaisuja. Tällä hetkellä Oulu on kansainvälisesti tunnustettu aktiivisesta talvipyöräilystään.

Ketä kevyen liikenteen kehittäminen hyödyttää?

Pyöräily- ja kävelyolosuhteiden kehittämisestä hyötyvät kaikki tienkäyttäjät, kun autoliikenteen ruuhkat vähenevät ja liikenne muuttuu sujuvammaksi. Esimerkiksi Kööpenhaminassa on havaittu, että niillä katuosuuksilla jonne on rakennettu korotettu pyörätie, pyöräilijöiden osuus on kasvanut 20% ja autoilijoiden osuus on pudonnut 10%. Helsingissä pyöräilyn olosuhteiden kehityksen myötä, pyöräilyn suosio on noussut muutamassa vuodessa viidestä prosentista 11 prosenttiin. 

Tasavertaiset mahdollisuudet liikkua jalan ja pyörällä sekä turvallinen ympäristö lisäävät erityisesti lasten ja vanhusten liikkumismahdollisuuksia. Turvallisessa ympäristössä lapset voidaan lähettää huoletta pyöräillen kouluun ja vanhusten ei tarvitse pelätä yllättäviä liikennetilanteita.

Pyörätie on rajattu autotiestä mukulakivetyksillä.
Erillinen pyörätie tuo turvallisuutta liikkumiseen, kun takaa ohittavia autoja ei tarvitse varoa.

Kuntavaaleissa puhutaan paljon siitä, tulisiko keskustan olla helpommin autoilijoiden saavutettavissa. Tutkimusten mukaan kävellen ja pyörällä liikkuvat ihmiset tekevät paljon pieniä ostoksia ja pitävät keskustan elinvoimaisena. Kävelykeskustojen ja -katujen lisääminen edistää alueiden liike-elämää. Kaupungeissa maan arvo on korkea, joten kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on huomattavasti edullisempaa kuin autoilun vaatiman katutilan ja pysäköinnin järjestäminen.

Maankäytön kustannusten lisäksi merkittävää yhteiskunnallista säästöä voi syntyä liikenneväylien rakentamisesta, koska sujuva kevyt liikenne on tehokas tapa liikuttaa ihmisiä. Esimerkiksi Espanjan Sevillassa pyöräinfran kehitys kustansi 32 miljoonaa euroa ja sillä kulkee 72 000 ihmistä päivittäin, kun 600 miljoonaa euroa maksaneessa metrossa kulkee päivittäin 40 000 ihmistä.

Paitsi yhteiskunnalle, kävely ja pyöräily ovat edullisia kulkumuotoja kaikille liikkujille. Niiden lisääminen vähentää auton tarvetta, mikä mahdollistaa esimerkiksi kakkosautosta luopumisen. Tämä antaa kotitalouksille enemmän taloudellista liikkumavaraa.

Jos aihe jäi kutkuttamaan, lue lisää Matti Hirvosen, Sanna Ojajärven ja Martti Tulenheimon kirjasta: Pyöräilyn ilo. Monta hyvää syytä pyöräillä.

Lue lisää
Lue lisää
Instagram
YouTube

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *